Länsi-Australian road trip!

Sydneystä matkamme jatkui Australian länsirannikolle Perthiin. Lento sujui mukavasti ja viiden tunnin lento vierähti yllättävän nopeasti. Perthissä ilma oli ihanan lämmin ja aurinkoinen, olimme varanneet etukäteen majoituksen kolmeksi yöksi hostellista jotta perille päästyämme ei tarvitsisi alkaa ensimmäiseksi miettiä yöpymispaikkaa. Suuntasimme näin ollen ensimmäisenä majoituspaikkaamme. Hostellimme sijaitsi pari kilometriä keskustasta ja sieltä oli helppo liikkua keskustaan ja takaisin. Perthissä on ilmaisen bussin alue, jonka sisällä saa liikkua ilmaiseksi bussilla, joten matkustaminen oli siellä helppoa. Yhden päivän vietimme Scarborough:n rannalla, jonne pääsi bussilla noin puolessa tunnissa. Biitsi oli ihanan iso ja siellä oli reilusti tilaa - ihan erilaista kuin esimerkiksi Bondilla! Jaakko viihtyi aallokossa polskien (yllättäen taas), mä viihdyin mieluummin vain rannalla, sillä tuntui liian kylmältä mennä uimaan. Perth kaupunkina vaikutti tosi viihtyisältä ja tunnelma siellä oli täysin erilaista kuin Sydneyssä. Asukkaita siellä on noin 1,5 miljoonaa, mutta kaupunki tuntui paljon pienemmälle ja idyllisemmälle kuin miljoonakaupungista voisi ajatella. Kaupunki onkin laajenemassa jatkuvasti isommalle alueelle, sillä keskusta itsessään ei tuntunut kovin suurelta. Keskustassa oli viihtyisät kävelykadut ja paljon shoppailumahdollisuuksia, joten voisi sanoa että kaupungissa on suuren kaupungin tarjonta mutta pienemmän kaupungin tunnelma. Perthissä meillä oli kymmenen päivää aikaa, joten suunnittelimme mitä haluaisimme seuraavana viikkona tehdä. Alun perin olimme miettineet, että olisi kiva lähteä kiertämään rannikkoa Perthistä etelämmäksi, sillä olimme lukeneet kyseisen alueen olevan upeaa ja mielenkiintoista seutua. Mietimme haluaisimmeko matkustaa etelämmäksi bussilla vai miten liikkuminen olisi helpointa. Päädyimme vuokraamaan campervanin, jolla pääsisimme helposti liikkumaan oman aikataulumme mukaisesti. Vuokrasimme edullisimman vaihtoehdon, pienen pakettiauton kokoisen menopelin, josta löytyi majoitustilat kahdelle hengelle. Varustuksena mukana oli pesuallas, kaasuhella, iso kylmälaukku, makuupussit, tyynyt, lakanat, pyyhkeet ja kaikki kattilat ja astiat ruokailua varten. Käytännössä kaikki samat ominaisuudet löytyivät kuin perus matkailuautostakin, mutta meillä ei ollut omaa vessaa eikä suihkua. Kaikki tarvittava siis löytyi. :)

Scarborough:n biitsi

Perthin keskustaa

Lauantaiaamusta lähdimme sitten huristelemaan rannikkoa pitkin etelän suuntaan. Pysähdyimme Bunburyssä, jossa halusimme mennä katsomaan delfiinejä. Kaupungissa on Dolphin discovery center, jonne meren ”villit delfiinit” tulevat uimaan ja ruokailemaan. Kyseinen paikka on yksi harvoista paikoista maailmassa, jossa voi kohdata merten villejä pullonokkadelfiinejä niiden omassa elinympäristössä. Saavuimme paikkaan joskus 14-15 aikaan päivällä, mikä oli liian myöhään delfiinien näkemisen kannalta. Delfiinit tulevat kuulemma paikalle useimmiten aamuisin, joten emme viitsineet maksaa sisäänpääsyä. Päädyimme kuitenkin jäämään Bunburyyn yöksi, jotta voisimme heti aamusta mennä katsomaan delfiinejä. Löysimme hyvän ja edullisen leirintäalueen, jonne majoituimme yhdeksi yöksi. Seuraavana aamuna suuntasimme sitten heti puoli kymmenen aikaan centerille ja onneksemme yksi delfiini oli juuri silloin rannassa! Mereen pääsi kahlaamaan vaatteet päällä, ihmiset seisoivat rivissä ja mukana oli työntekijöitä jotka valvoivat tilannetta jatkuvasti. Delfiini tuli viereen uimaan ja ihmettelemään. :) Lähdimme katsomaan rakennuksen sisällä olevia kaloja mutta ei mennyt kauaakaan kun kuulimme huudon että rannassa oli jälleen delfiinejä! Juoksimme mereen katsomaan ja siellähän niitä oli kaksi kappaletta! Seisoimme meressä ja ihastelimme delfiinejä - huima kokemus!

Eka ilta leirintäalueella - hyvät eväät tottakai! :)

Varo kenguruita!

Siltä se välillä tuntui kun kännykässäkään ei ollut kenttää...

Dolphin discovery center

Delfiini <3

Bunburystä jatkoimme delfiinien näkemisen jälkeen matkaa Gnomesvilleen katsomaan puutarhatonttuja. Juttelimme leirintäalueella naapureidemme kanssa ja he suosittelivat menemään katsomaan kyseisiä tonttuja. Gnomesvillestä löytyi iso alue täynnä tuhansia tonttuja! Idea on joskus syntynyt siitä, että joku on jättänyt paikkaan muistoksi omalla nimellä ja päivämäärällä varustetun tontun ja vähitellen turistit ovat tuoneet uusia ja uusia tonttuja samalle alueelle. Tonttuja oli tuhansia ja koko alue näytti hassun hauskalta! Puutarhatonttujen oma kaupunki. :) Tonttukaupungin jälkeen pysähdyimme Benbertoniin katsomaan kolmen kilometrin mittaista laituria. Laiturille kävelemisestä olisi pitänyt maksaa pääsymaksu, joten päädyimme ihastelemaan valtavan mittaista laituria rannalta käsin. Yöksi päätimme mennä Yallinuppiin, jossa majoituimme kahdeksi yöksi. Siellä ehdimme viettää hetken aikaa rannalla, käydä kävelemässä pienen polun pätkän luonnonpuistossa, valokuvaamassa auringonlaskua ja rentoutua hyvän ruoan ja juoman parissa. Leirintäalueella oli varoitus käärmeistä, joita emme onneksi kuitenkaan onnistuneet leirintäalueella näkemään, mutta luontopolulla törmäsimme yhteen pieneen käärmeeseen. Ilma oli koko ajan aurinkoista ja lämmintä, tosin illalla ja yöllä lämpötila laski tuntuvasti ja pitkähihainen/takki oli todellakin tarpeen. Yallinupista matkamme jatkui kohti Margaret Riveriä, jossa halusimme mennä viinitilalla pyörähtämään (toisin sanoen halusimme mennä maistelemaan viinejä). :) Kumpikaan meistä ei ollut koskaan ennen käynyt viinitilalla, joten kokemus oli kummallekin uusi. Menimme tiskille ja siinä nainen näytti viinilistaa ja kyseli mitä viinejä halusimme maistaa. Taisimme maistella ainakin kolmea eri punaviiniä ja valkoviiniä sekä kahta makeampaa jälkiruokaviiniä. Idea toimi niin että meille kaadettiin pieni liraus lasiin, josta maistoimme ja loput saimme (halutessa) kaataa tynnyriin. Paljoa emme tosiaan voineet maistella, sillä olimme kuitenkin autolla liikenteessä. Ostimme mukaamme yhden pullon punaista makeaa jälkiruokaviiniä. Viinitilalta jatkoimme matkaa lähellä olevaan suklaatehtaaseen. Siellä sai maistella muutamia suklaita sekä suklaalikööriä. Kyseinen suklaalikööri oli kyllä TODELLA ihanaa ja herkullista, oikein sellaista paksua ja suklaamaista - nam! Törmäsimme matkalla myös juustotehtaaseen, joten kävimme sielläkin maistelemassa juustoja ja ostimme mukaamme chilicheddarjuuston. Alueella törmäsi jatkuvasti johonkin viinitilaan, joten valinnanvaraa oli. Meillekin tuotti hankaluuksia päättää mihin niistä menisimme. Koko päivän saisi helposti kulutettua viinitiloja kierrellen, mutta oma kuski olisi syytä ottaa mukaan. ;)

Välillä maisemat muistuttivat  maalaismaisemaa

Gnomesville

3 km mittainen laituri taustalla

Hurjat aallot Yallinupissa

Yallinup

Auringonlasku Yallinupissa

Viinitilalla

Suklaatehdas!

Herkkumaisteluiden jälkeen jatkoimme matkaamme kohti etelää ja pysähdyimme käymään Mammoth-luolassa. Kyseinen luola on yksi suurimmista mitä tältä alueelta löytyy. Luola oli 1,5 miljoonaa vuotta vanha ja korkeutta sillä oli huimat 30 metriä. Luola oli täynnä tippukiviä, jotka ovat muodostuneet kalkkiveden valumisesta. Saimme kiertelyyn mukaamme mp3-soittimen, josta pystyimme kuuntelemaan tarinaa luolasta. Luola oli valaistu tunnelmallisesti ja kaikkialla oli hienoja yksityiskohtia - hieno kokemus!

Mammoth cave

Tippukiviä roikkuu katosta

Yöksi päätimme majoittua kansallispuistossa, ihan kokemuksen vuoksi ja lisäksi majoittuminen siellä on tavallista leirintäaluetta edullisempaa. Kokemus oli tosiaan mielenkiintoinen, sillä yöllä alueella ei ollut mitään valoja, joten saimme pärjätä omien taskulamppujen avulla. Vessat kyllä löytyivät, mutta nekin muistuttivat enemmän kuivakäymälää kuin tavallista vessaa. Pilkkopimeä yö ahdisti kyllä kieltämättä mua hieman liikaa, joten menimme jo aikaisin nukkumaan ja nukuimme hyvät yöunet seuraavaan aamuun asti. Aamulla sitten jatkoimme matkaamme mutta koska ilma oli sateinen ja kolea, emme päässeet kiipeämään Bicentennial-puuhun. Kyseinen 75 metrin korkuinen puu sijaitsi samassa kansallispuistossa jossa majoituimme ja ylös on mahdollista kiivetä puuhun rakennettuja tikapuita pitkin. Sateisella ilmalla kiipeäminen on liukkauden vuoksi kiellettyä, joten emme päässeet kokeilemaan huikeaa kiipeämistä, harmi. Jatkoimme jälleen matkaamme ja suuntasimme kohti Denmarkia (emme kuitenkaan kohti Tanskaa :)). Ilma oli edelleen sateista ja synkkää. Matkan varrella lähellä Denmarkia pysähdyimme tekemään tree top walkin Valley of the giants:issa. Tree top walk on rakennettu kävelypolku jättimäisten puiden latvojen korkeudelle, joten kävelyreitti kulkee huikean korkealla. Kävelysilta heilui aina välillä, joten korkeanpaikan-kammoisille kokemus ei välttämättä ole paras mahdollinen. :)  Alueelta löytyi tosiaan jättimäisen kokoisia puita! Onneksi sade hellitti kävelymme ajaksi ja aurinkokin yritti välillä kurkistaa pilvien takaa. Kävelyretken jälkeen suuntasimme Denmarkin leirintäalueelle ja päätimme viettää siellä viimeiset kaksi yötä. Leirintäalue oli iso ja viihtyisä ja iltaisin ihastelimme aina alueella pomppivia kenguruita, jotka tulivat syömään nurmikkoalueille. Jotkut kenguruista olivat yllättävän kesyjä ja niiden lähelle pystyi kävelemään kun taas osa oli tosi säikkyjä ja ne pomppivat heti pois meidät nähtyään. Näimme erikokoisia kenguruita, jotkut olivat yllättävän isoja, lähes Jaakon korkuisia ja toiset taas paljon pienempiä. Näimme kenguruita myös teiden varsilla olevilla pelloilla ja niityillä. Meitä myös varoitettiin ajamaan etenkin pimeään aikaan, sillä juuri silloin kengurut saattavat pomppia tielle. Näin ollen emme koskaan ajaneet pimeän tultua. 

Kansallispuistossa oli aika märkää

Bicentennia tree (latva ei edes mahtunut kuvaan!)

"Rappuset" joita pitkin puuhun voi kiivetä

Tree top walk

Jättimäisiä puita, joista osa oli alaosasta halki

Denmarkissa leirintäalueen läheinen biitsi

Kenguru leirintäalueella!

Mahtava kokemus oli tämä autonvuokraus ja ajelu Australian länsirannikolla. Näimme upeita maisemia ja koimme unohtumattomia sekä ainutlaatuisia asioita. Mikäli olisimme reissanneet bussilla, meiltä olisi varmasti jäänyt yli puolet näkemättä siitä, mitä nyt olemme ehtineet nähdä ja kokea. Voimme lämpimästä suositella kaikille autonvuokrausta Australiassa! Ne tiet joita ajelimme olivat kaikki hyvässä kunnossa, mutta välillä ne olivat yllättävän kapeita ja jyrkkiä. Nopeusrajoitus oli tosi usein 90-110 km/h sellaisilla teillä, joissa Suomessa olisi max 60 km/h. Järkeä saa siis tosiaan käyttää, eikä nopeusrajoitusten mukaan ole todellakaan pakko ajaa.    Vasemmanpuoleinen liikenne ja kuskin paikka auton oikealla puolella tuntui aluksi tosi hassulta, mutta yllättävän nopeasti siihenkin tottui. Meidän reissulla tosin Jaakko on hoitanut ajamisen kokonaan, itse en ole oikein uskaltautunut kuskin hommiin. Teillä sai kuitenkin ajella tosi rauhassa ja välillä tuntui että olimme ainoita koko liikenteessä.

Nyt tätä kirjoittaessa istuskelemme Perthin lentokentällä ja odotamme illalla lähtevää lentoa Cairnsiin. Ajoimme tänään tänne Perthiin Denmarkista, lähdimme aamulla kahdeksan aikaan ajelemaan ja olimme perillä kahden aikaan päivällä. Olihan matka suhteellisen pitkä yhdelle päivälle, mutta suunnittelimme jo automatkan alussa että viimeisenä aamuna voidaan ajaa takaisin Perthiin.  Näin saimme viettää leirintäelämää mahdollisimman paljon. :) Perillä Cairnsissä olemme neljän aikaan aamusta, mikä on aika kökkö aika saapua perille. Joudumme varmaankin aikaisen saapumisen takia kuluttamaan jonkin aikaa lentokentällä ennen kuin suuntaamme etsimään majoitusta. Viimeinen viikko camperin kanssa oli tosin aika hektinen ja liikuimme paljon paikasta toiseen, joten Cairnsissä taidamme ainakin aluksi vain rentoutua ja löhötä biitsillä. :)

Vielä kymmenen päivää aikaa nauttia Australiasta Cairnsissä ja sitten matkamme jatkuu kohti Indonesiaa. Cairnsissä tarkoituksena olisi päästä ainakin snorklailemaan ja Jaakko haluaisi päästä sukeltamaan. Sieltähän löytyy Great Barrier Reef, joka on maailman suurin koralliriutta. Merenalainen maailma on siis siellä varmasti upeaa! Päivitän blogin sitten taas kuntoon Cairnsin jälkeen, nyt pitää kohta suunnata lähtöselvitykseen ettemme vain myöhästy lennolta! :)