Thaimaan viimeiset tunnelmat ennen kenguruiden maata

Terveisiä Australiasta! Saavuttiin tänne Sydneyhin sunnuntaiaamuna kello 9 aikoihin. Löydettiin Couchsurfingin kautta majoitus Darling Harbourin läheltä eli tosi hyvältä paikalta. Yövytään yhden floridalaisen pariskunnan olohuoneessa sohvalla, toisessa makuuhuoneessa nimittäin asustelee tilapäisesti yksi tyttö. Asunto on 42. kerroksessa, joten maisemat ovat huikeat! Kaupunki vaikuttaa jo nyt aivan ihanalle, onneksi vielä monta päivää aikaa nähdä kaikkea mahtavaa! Laitan vielä tällä viikolla erillisen blogitekstin täältä Sydneystä, mutta tässä kirjoituksessa ajattelin kertoa meidän Koh Phanganin ja Koh Samuin reissuista…

Viikko sitten lauantaina hyvästeltiin Koh Tao ja lähdettiin suuntaamaan Koh Phanganille. Perjantaina kävimme vielä muutamalla oluella hyvästelemässä kaikkia tuttuja ja sukelluskavereita. Tuntui todella haikealta, sillä kahden kuukauden aikana oppi kuitenkin tuntemaan melko hyvin ihmisiä ja monista tuli meille jo hyviä ystäviä. Matkaa oli kuitenkin jatkettava, mutta onneksi yhteyttä uusiin ystäviin voi jatkaa myös maailman toiselta puolelta. :) 

Hei hei Koh Tao!

Lauantaiaamuna lähdimme sitten laivalla kohti Koh Phangania. Perillä otimme taksin ja suuntasimme saaren luoteisosaan, Mae Haad-rannalle (samannimiselle kuin missä olimme Taollakin). :) Ranta oli rauhallinen ja kävimme kysymässä kaikki majoituspaikat läpi (yhteensä taisi olla neljä tai viisi) ja päädyimme ottamaan bungalowin rannan toisesta päästä. Bungalowi sijaitsi ihan rannassa, joten näkymä terassilta oli ihanan rentouttava. :) Majoitumme siinä neljä yötä ja kaikki päivät käytimme vain löhöilyyn ja rentoutumiseen. Ranta oli tosiaan ihanan rauhallinen ja ihmisiä ei ollut liikaa. Jaakko osti Taolta riippumaton ja laitoimme sen terassille. Onneksi terassilla oli valmiina jo toinen riippumatto, niin ei tullut riitaa kumpi sai mennä siihen. ;) Yhtenä päivänä teimme pienen kävelylenkin ja kävimme katsomassa vesiputousta, mutta kuivan kauden takia vedestä ei siellä ollut tietoakaan. Höh. Saaren parhaimmat snorklauspaikat ovat kuulemma siinä meidän rannan luona, joten kävimme totta kai myös snorklaamassa. Näimme muutamia uusia kaloja, harmi ettei kilpikonnaa näkynyt tälläkään kertaa. Iltaisin oli ihana istuskella terassilla ja katsoa auringonlaskua. Kummallekin meistä tuli ihan suomalainen mökkitunnelma järven rannalla, kun tunnelma oli niin hiljaista ja kaunista.

Maisemat terassilta

Jaakko testaa uutta riippumattoa :)

Mae Haadin rantaa - tilaa oli!

Vesiputous ilman vettä

Taustalla Koh Ma

Meidän bungalowi

Rauhallinen aamu

Neljä yötä vierähti hurahduksessa ohitse ja keskiviikkona suuntasimme sitten Koh Samuille. Menimme tarkoituksella siihen ”päärannalle” eli Chawengille ja siellähän se tunnelma sitten olikin jo ihan toisenlaista! Kaupustelijoita, liikennettä, turisteja ja melua. ”Come to look inside, good price for you!” ,”Where are you from?”. Näitä saimme kuunnella jatkuvasti käveli mine tahansa - ahdistavaa! Varsinkin Taon ja rauhallisen Phanganin rantatunnelman jälkeen. Otimme kuitenkin sellaisen fiiliksen, että ”kyllä tätä pari päivää kestää”. 

Majoituksen suhteen emme kauheasti jaksaneet etsiä edullisinta mahdollista. Näytimme taksille kartalta vain jonkun hotellin ja sinne päästyämme kävimme kyselemässä hintoja. Hinnat olivat siinä hotellissa aivan liian kalliita meidän budjetille, mutta tien toisella puolella oli saman hotellin edullisempia huoneita. Kalliin hotellin tiskiltä ostettuna huone olisi maksanut 1200 bahtia, joten päätimme vielä kierrellä ja katsoa vaihtoehtoja. Tiskillä meille sanottiin että siltä alueelta on mahdoton löytää majoitusta alle 1000 bahtiin. Löysimme yhden edullisemman paikan (700 bahtia) kulman takaa, mutta halusin käydä katsomassa vielä sitä 1200 bahtin huonetta. Hintaan sisältyi kalliimman alueen uima-altaan ja rannan käyttö, joten huone kiinnosti sen takia. :) Kävelimme halvemman puolen vastaanottoon ja pyysimme nähdä huoneen. Respan nainen sanoi kysyi meiltä kuinka paljon olemme valmiita maksamaan ja sanoimme meidän budjetin (noin 500 bahtia). Niin alas emme hintaa saaneet, lopulliseksi hinnaksi jäi 900 bahtia eli noin 20 euroa. Thaimaassa se on paljon, mutta koska yövyimme vain kaksi yötä niin sallimme itsellemme hieman hemmottelua välillä. Ja huone oli ihana! Siellä oli mm. jääkaappi ja vedenkeitin jolla sai tehtyä kahvia. Huvittavinta siinä oli kuitenkin se, että saman hotellin kalliimman puolen tiskiltä hinta olisi ollut kiinteät 1200 bahtia, mutta kun menimme itse suoraan halvemman puolen tiskille niin hinta ei enää ollutkaan niin kiinteä. :) Tinkiä voi Thaimaassa siis monessa asiassa.

Huone :)

Chawengin katu (ei vilkkaimmasta kohtaa) :)

 Kahden päivän ajan makoilimme välillä altaalla ja välillä kiertelimme kaupoissa. Muuta emme oikeastaan ehtineet tehdäkään. Ruoka oli hintavampaa kuin Taolla ja Phanganilla, mutta olut oli monessa paikassa edullisempaa sekä ravintolassa että kaupassa. Löysimme myös ”punaisten lyhtyjen alueen” eli alueen jossa miesasiakkaille (ja miksei naisillekin) oli tarjolla muutakin seuraa kuin oluttuoppi. Niitä ravintoloita oli yllättävän paljon! Kumpanakin iltana löysimme markkinat, joissa myytiin tavaraa edullisempaan hintaan. Siellä oli myös drinkkejä 60 bahtin eli reilun euron hintaan. Maistoimme mojitot, herkkua (ja vahvaa) olivat!

Mojitot nassuun

Markkinat

Namii

Perjantaina meidän olikin sitten suunnattava takaisin Bangkokiin yöbussilla. Ostimme bussilipun yhdestä Koh Samuin matkatoimistosta. Yhteydet bussilla Bangkokiin olivat surkeita ja ainoa mahdollisuus oli lähteä perjantaina kello 12 hotellilta ja laiva Surat Thanille lähti kahden aikoihin. Taksi haki meidät hotellilta, menimme laivalla ylitse ja Surat Thanilta lähti bussi kohti Bangkokia kello 19 aikoihin. Bussimatka oli tuskallisen pitkä, perillä Bangkokissa olimme viiden aikaan seuraavana aamuna. Bussimatka sai hieman ahdistavan käänteen kun heräsin joskus kolmen-neljän aikaan aamusta siihen, ettei bussin sisälle ottamaani reppua enää ollut jalkojeni alla. Herätin Jaakon ja aloimme lampun kanssa etsiä laukkuani pilkkopimeästä bussista. Jaakko meni lampun kanssa etsimään laukkuani rappusten alapäästä (missä vessa sijaitsee).  Ehdin hätääntyä aikalailla, sillä laukussa oli kaikki arvokas; puhelin,kamera,luottokortit,PASSI yms. Herätin muutaman nukkuvan turistin jos he olisivat nähneet laukkuani, mutta kukaan ei ollut nähnyt. Jaakko meni uudestaan katsomaan rappusten luokse ja yhtäkkiä reppu oli ilmestynyt rappusten luokse. Myös toinen kenkäni oli jostain syystä siellä. Ajattelimme ensin että se oli tippunut jostain syystä kaiteen ylitse (istuimme siinä rappusten luona), mutta ajatus tuntui mahdottomalta koska kaide oli niin korkea eikä laukku voinut tippua sen alitsekaan. Tarkastin laukun sisällön ja kaikki oli tallessa, paitsi että 50 euroa (mitä pidän normaalisti vaatteen sisällä hätävarana mikäli kaikki varastettaisiin) oli hävinnyt. Ilmeisesti varkaat olivat juuri tönkimässä laukkuani, mutta kuultuaan että huomasimme laukun kadonneen he toivat sen takaisin rappusille. Jaakko tarkasti oman laukun ja sieltäkin oli viety 1000 bahtia (~25 euroa), mutta ei mitään muuta. Varkaat olivat siis selkeästi vain rahan perässä. Järkytyimme, miten se oli mahdollista!? Bussihenkilökunta hyökkää nukkuvien ihmisten kimppuun! Tiesimme että sitä tapahtuu paljon bussin alaosassa oleville tavaroille, mutta että myös bussin sisällä oleville laukuille! Jälkikäteen ajateltuna ymmärsimme miksi bussimiehet käskivät lähdettäessä laittaa kaikki tavarat hattuhyllyiltä penkin alle. Jäimme jännityksellä odottamaan mitä tavaratilassa oleville laukuille oli tapahtunut. 

Bussi jätti meidät pois kyydistä Khaosan Roadin luona hirveällä kiireellä, miehet suorastaan huusivat meidät ulos bussista. Ilmeisesti tajusivat että olivat jääneet kiinni, koska bussi kaasutti kauhealla vauhdilla pois paikalta, ei olisi ollut mitään toivoa mennä kysymään missä puuttuvat rahat kenties ovat?!! Yritin napsia muutaman kuvan bussista, mutta pimeässä ja kauheassa hässäkässä ne epäonnistuivat. :( Suuntasimme Khaosanille ja menimme tiedustelemaan huonetta päivän ajaksi. Lentomme Sydneyhin lähti illalla yhdeksältä, joten ajattelimme että lepo ennen pitkää lentoa tekisi hyvää. Löysimme vapaan huoneen ja huoneessa avasimme laukut jännityksellä. Huomasin heti että laukussani oli käyty. Kummankin laukut olivat lukossa, joten varkaat ovat käyneet kaikki koodiyhdistelmät läpi, jotta ovat saaneet laukut auki. Paska! Tavarat eivät olleet samassa järjestyksessä, joten huomasin heti että sitä oli pengottu. Siinä sitten aloin yksitellen käymään tavaroita läpi ja miettimään mitä kenties oli hävinnyt. Multa oli viety maski (se uusi maski snorklausta varten jota etsin Koh Taolla niin kauan!) Mitään muuta en tähän mennessä ainakaan ole huomannut että puuttuisi. Jaakolta oli hävinnyt sellainen monitoimityökalu, missä on veitsi, avaaja yms. Mitään muuta ei Jaakolta ollut hävinnyt (tai emme ainakaan huomanneet). Mulla on matkalla mukana sellainen iso lääkelaukku, niin sekin oli töngitty ja jokainen laatikko avattu yksitellen. Mitään ei kuitenkaan hävinnyt, ilmeisesti se oli vain kiinnostanut heitä.

Voitte arvata mikä ahdistus siinä sitten iski! Joku oli tönkinyt omia tavaroita! Arg! Onneksi mitään arvokasta ei kuitenkaan viety, joten onni onnettomuudessa. Olisi ollut kauheaa jos vaikka passi olisi hävinnyt! Jatkossa pakko sitoa käsimatkalaukkukin jalkoihin kiinni, mikäli aikoo nukkua. Emme olisi uskoneet että niitäkin laukkuja joku tulee varastamaan kesken unien, joten emme osanneet varautua siihen. Uskomme kuitenkin että tollaista tapahtuu vain turistibusseissa, ei busseissa missä matkustaa vain paikallisia. On siis suosittava paikallisliikennettä tästä lähtien. :)

Alkujärkytyksen ja kiukun laannuttua lepäsimme joitakin tunteja huoneessa ja lähdimme sitten tekemään rikosilmoitusta poliisilaitokselle, jotta voimme Suomessa hakea korvausta vakuutusyhtiöltä. Poliisikin sanoi, että varkaudet ovat yleisiä bussin alaosassa oleville tavaroille, mutta hän ei ollut ennen kuullut että myös käsimatkalaukkuihin on alettu käydä käsiksi. Ilmeisesti varkaat ovat keksineet, että arvokkaimmat tavarat ja rahat ovat matkustajilla mukana. Ilmoituksen tekemisen jälkeen meillä olikin jo hieman kiire hakea tavarat hotellista ja suunnata lentokentälle. Muutenkin jo ”paskaksi” menneen päivän kruunasi kauhea kaatosade ja ukkonen. Kävelimme sitten litimärkinä hotellille, pakkasimme tavarat ja suuntasimme juna-asemalle. Emme saaneet taksia, joten nappasimme tuk-tukin. :) Ehdimme hyvissä ajoin lentokentälle ja lento lähti sitten yhdeksän aikaan illalla. Lento sujui hyvin ja saimme kumpikin nukuttua jonkin verran. Tuntui että koneessa tarjoiltiin koko ajan jotain ja maha oli ihan ähky; oli lämmin ateria, kahvia, jäätelöä, aamupala… Heh. Quantasin koneessa on siis hyvä palvelu. :)

Matkalla Bangkokin lentokentälle

Pian perillä!

Maisemat meidän couchsurffareiden terassilta - not bad ;)

Sydneyn lentokentältä suuntasimme junalla keskustaan ja löysimme helposti meidän couchsurffareiden luokse. Olo oli väsynyt mutta helpottunut, ei enää matkustamista vähään aikaan! Olemme täällä Sydneyssä nyt kymmenen päivää ja sitten suuntaamme Perthiin. Olemme jo näiden kahden päivän aikana ehtineet tehdä paljon kaikenlaista, kaupunki tuntuu ihanalta! Ensi kerralla sitten kuulumisia täältä kenguruiden maasta!!