Tulivuorelta kohti paratiisia

Nettiyhteyttä ei ole vähään aikaan ollut, joten en ole päässyt päivittämään tätä blogia. Hieman jälkijunassa tulee nämä jutut nyt, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan...:)

Yogyakartassa aika sujui mukavasti ja nopeasti, kaupunki oli viihtyisä ja mielenkiintoinen välietappi.  Ekana päivänä otimme vain rennosti ja kiertelimme kaupungilla, tarkoituksena oli mennä käymään kaupungin keskellä sijaitsevassa kratonissa eli sulttaanin palatsissa mutta se olikin jo mennyt kiinni kun pääsimme sinne. Kiersimme sitten kratonin alueella ja kävimme vilkaisemassa sulttaanin vesipalatsia, joka on aikoinaan ollut sulttaanin vaimojen yksityinen kylpylä. Paluumatkalla hotellille ajattelimme säästää jalkojamme ja otimme polkupyörätaksin. Kaupunki vilisi täynnä fillaritakseja ja hevoskärryjä ja keskustassa tunnelma oli muutenkin aika hektistä ja tungokselta ei voinut välttyä.

Yogyakartan katukojuja

Pieniä kujia Yogyakartassa (meidän majoitus sijaitsi tällaisella)

Kaupunki tunnetaan jaavalaisen taiteen ja kulttuurin keskuksena ja sen kyllä huomasi. Kaikkialla oli taidegallerioita ja monissa ravintoloissa sekä liikkeissä oli nähtävissä koristeellisuutta ja taidetta. Yogyakarta on selkeästi enemmän turistikaupunki kuin aikaisemmat kaupungit Indonesiassa joissa olemme käyneet. Pääostoskatu Malioboro on täynnä kaupustelijoita, kojuja, basaareja ja seassa on myös ilmastoituja ”kunnon kauppoja”. Enimmäkseen kojuissa näytti olevan myynnissä kaikenlaista sekalaista krääsää flip flopeista saronkeihin ja koriste-esineisiin. Mukaamme tarttuivat kahdet pitkälahkeiset puuvillahousut iltoja varten yhteensä  neljällä eurolla, joten hinnat olivat naurettavan halpoja!

Malioboro katu

Yogyagartan läheisyydessä sijaitsee sekä hindujen että buddhalaistenkin muinaiset temppelit ja halusimme mennä katsomaan niitä. Otimme järjestetyn matkan, jossa pääsi käymään sekä Borobudurilla että Prambanassa. Aamu alkoi Borobudurista, maailman suurimmalta buddhalaiselta monumentilta, jonne kuski vei meidät tosi aikaisin aamusta. Oli hyvä juttu mennä temppelille mahdollisimman aikaisin, sillä jo 8 aikaan paikka oli täynnä turisteja ja tungosta alkoi kertyä!  Onnistuimme näin ollen nappaamaan heti aamusta valokuvia, joissa ei ollut muita turisteja. :) Mahtavan kokoinen temppeli ja uskomaton työ ollut joskus sen rakentamisessa! Turistit kulkivat temppeliin eri sisäänkäynnin kautta kuin paikalliset (tietysti myös hinta on turisteille eri!) ja turisteille annettiin sarongin tapainen liina vyötärölle. Sen tarkoitusperää emme saaneet selville, mutta ainakin se näytti miesten päällä hilpeältä! :) Temppelikierrostamme ”häiritsivät” paikallisten koululaisten jatkuva kiinnostus meistä ja halu päästä jatkuvasti valokuvaamaan meitä. Lopulta emme enää jaksaneet suostua yhteisiin valokuviin ja kieltäydyimme ystävällisesti. Olisi kenties pitänyt laittaa kyltti rintaan että ”Foto 20 000 IDR” ;)

Borobudur

Borobudur

Taiteellisia seiniä Borobudurissa

Borobudur

Borobudurilta matka jatkui hindulaisten Prambanan temppelille. Prambanan on Indonesian suurin hindulaisten temppelialue ja se käsittää 224 temppeliä, joista korkein on 47 metriä. Temppelit kärsivät sekä jo 1900-luvulla että 2000-luvulla merkittäviä tuhoja maanjäristyksissä ja korjaustyöt ovat vieläkin käynnissä. Temppelit ihastuttivat jälleen koristeellisuudellaan ja mahtavuudellaan. Kierroksen aikana saimme jälleen kymmeniä koululaisia kimppuumme valokuvia ottamaan. Välillä tuntui siltä, että turistit kiinnostivat heitä temppeleitä enemmän. Erikoista. :)

Prambanan

Prambanan

Prambanan

Yövyimme vielä kaksi yötä Yogyakartassa, päivällä lähdimme käymään läheisessä ostoskeskuksessa ja illalla sitten aloimme suunnitella seuraavaa kaupunkietappia. Alun perin suunnitelmissa oli jatkaa matkaa junalla eteenpäin ja pysähtyä matkalla Mount Bromolle ja sieltä jälleen Balille päin.  Päädyimme kuitenkin varaamaan järjestetyn matkan, johon sisältyi bussikuljetus Bromolle, yöpyminen siellä, jeeppi kuljetus aamusta Bromon luokse sekä bussikuljetus Denpasariin. Saimme koko paketin alle 40 eurolla (per hlö), joten totesimme sen olevan helpoin vaihtoehto. Tiedossa olisi kuitenkin tuskaisen monta tuntia bussissa istumista, mutta totesimme selviävämme siitä. Aamulla tila-auto tuli noutamaan meidät hotellilta ja meidän onneksemme meitä turisteja autossa oli yhteensä vain neljä, joten jäi mukavasti istumistilaa. Automatka Probolingoon kesti reilu 10 tuntia, jossa odottelimme toista autokyydillistä ja sitten meidät kuskattiin yhteiskuljetuksella Bromon juurelle majoituspaikkaan. Autokuljetus Probolingosta majoituspaikkaan oli mielenkiintoinen; istuimme noin 14 muun matkustajan kanssa ahtaassa autossa kuin sillit purkissa, matkatavarat laitettiin auton katolle naruilla kiinni, ulkona oli pilkkopimeää, tiet olivat välillä jyrkkiä ja mutkaisia, joten jännitystä ei ainakaan puuttunut! Perillä majoituspaikassa olimme vihdoin noin kello 20 illalla, haukkasimme pikaisesti iltapalaa ja sitten nukkumaan.  Aamulla jeeppi nouti meidät 3.45, suuntasimme pimeässä näköalapaikan juurelle, josta kävelimme itse loppumatkan ylös. Ulkona oli ehkä 10 astetta lämmintä, joten fleecelle ja housuille oli tällä kertaa käyttöä. Otsalampun valossa seurasimme polkua ylös ja matkalla oli useita ”tankkauspisteitä”, joista sai vettä ja muuta juotavaa. Ylös olisi päässyt myös hevosen kyydissä ja näitä kuljetuksia meillekin tyrkytettiin. Halusimme kuitenkin kävellä. Päästyämme ylös ”leiripaikalle” noin reilun 20 minuutin kävelyn jälkeen, löysimme vielä ylöspäin menevän polun ja päätimme kiivetä vielä korkeammalle. Muut turistit jäivät alemmas ja siksi halusimmekin mennä nauttimaan maisemista ilman älytöntä ihmisjoukkoa. Kiipesimme kenties vielä toiset 20 minuuttia ylöspäin ja vähitellen aamu alkoi valjeta ja kello 5.40 nousi aurinko. Ihailimme maisemia näköalapaikalta Bromolle päin ja napsimme valokuvia. Mahtavat näkymät! Pilvet ja sumu vuorien päällä alhaalla laaksossa näyttivät niin satumaisilta! Kuuden aikaan palasimme takaisin reittiä pitkin alas ja vasta nyt näimme millaisia polkuja ja jyrkänteitä pitkin olimme kiivenneet! Yksi kohta osoittautui sen verran hurjaksi, että mikäli olisimme valoisaan aikaan kiivenneet, niin itse en olisi siitä kohtaan mennyt! Hurjaa! Pääsimme kuitenkin turvallisesti alas, jossa jeeppi jo odottikin meitä. 

Maisemat kello viiden jälkeen aamulla

Selvittiin ylös heti aamusta!

Lumoavat maisemat

Aurinko alkaa vähitellen valaista kylää

Kävelypolut ylös

Tankkauspisteitä

Seuraavaksi suuntasimme itse Mount Bromolle. Auto jätti jälleen meidät jonkin matkan päähän itse vuoresta, jonne sitten kävelimme noin 40 minuuttia. Väsyneimmille oli jälleen tarjolla hevoskyyditystä. Kaikkialla oli ihan sumuista ja itse vuoresta ei näkynyt sumun alta mitään. Maisemat olivat todella haamumaiset! Kävelimme tietä/polkua pitkin ylöspäin ja lopussa odottivat vielä sadat portaat, jotka sitten vihdoin johdattivat tulivuoren kraatterin reunalle. Rappusia noustessa puhti tuntui loppuvan kokonaan, sillä ilma on ohuempaa korkeuksissa. Reunalta näki itse tulivuoren sisään, joskin se oli (ONNEKSI!) nyt täysin rauhallinen eikä aktiivisuudesta ollut tietoa. Hieman polvet kyllä tutisivat siellä ylhäällä, reuna oli kuitenkin suhteellisen kapea ja ihmisiä ympärillä jatkuvasti enemmän. Vähitellen maisematkin alkoivat kirkastua ja pilvet ja sumu väistyivät auringonsäteiden tieltä. Maisemat olivat kyllä sanoinkuvaamattomat! Jonkin ajan päästä jeeppi vei meidät takaisin majoitukselle, jossa pakkasimme laukkumme ja suuntasimme seuraavaksi takaisin Probolingoon ja sieltä bussilla Denpasariin. Mahtava kokemus tuo tulivuorella käynti, varmasti yksi tämän reissun parhaista hetkistä! :)

Ei näkynyt melkein mitään!

Matkalla ylöspäin

Kuva tulivuoren sisälle!

Muitakin turisteja näkyvissä

Kraaterin reunalla

Reitti ylös Bromolle (takana oikella näkyvät portaat)

Punainen jeeppi

Näköalat majoituksen luota

Denpasariin bussimatka kestikin melkein jälleen mukavat 12 tuntia. Onneksi bussissa oli ilmastointi, muita mukavuuksia sitten ei löytynytkään. Ensin bussi ajoi satamaan, sieltä tunnin ylitys lautalla Balille ja sieltä vielä loppumatka Denpasariin. Hieman oli peppu puutunut bussimatkan jälkeen! Perillä etsimme majoituspaikan, nukuimme yön yli ja heti aamusta suuntasimme Ubudiin (noin 30 minuutin päähän Denpasarista). Jaakon äiti tunsi kyseisestä paikasta yhden hotellinpitäjän ja järkkäsi meille sieltä majoituksen kuljetuksineen kahdeksi yöksi - kiitos Marjo-äiti! :) Majoitus oli upea ja ihanan rauhallisella paikalla ja meidän luxury-huone oli kooltaan lähes yksiön kokoinen! Sisäänkäynti huoneeseen muistutti enemmän temppeliä kuin hotellihuonetta. :) Rentouduimme sitten siellä pari yötä uima-altaassa polskien ja löhöten. Kävimme myös kääntymässä läheisessä apinametsässä, joka on täynnä apinoita ja jonne pääsee vapaasti kävelemään. Banaaneja voi halutessa ostaa myyjiltä ja niillä syöttää apinoita. Laukkuun ruokaa ei kannata piilottaa, sillä ne osaavat kaivaa sen sieltäkin! Ubud kaupunkina näytti olevan turistien suosiossa, katukuvassa ei näkynyt melkein muita kuin turisteja, kaupunki oli täynnä pieniä kauppoja, myymälöitä ja ravintoloita. Tunnelma siellä oli kuitenkin ihanan rauhallista. Tuntui silti hassulta nähdä joka päivä enemmän ja enemmän turisteja. Itse asiassa heti Balille päästyämme huomasimme muutoksen kaupunkikuvassa. Sumatralla ja Jaavalla ollessa näimme paikallista elämää, paikallisia taloja ja koteja, paikallisia ruokapaikkoja yms. kun taas Bali on selkeästi kehittyneempi turistipaikka. Turistit jotka lähtevät lomalle vain Balille tai muille turistipaikoille, eivät kyllä ole nähneet mitään ”kunnon” Indonesiasta. Elämä turistikeskuksien ulkopuolella on täysin erilaista. Siksi olemmekin onnellisia, että kiersimme niin monessa eri paikassa ja näimme Indonesian useita eri puolia. 

Ubudin majoitus

Apina juomassa :)

Apinametsä

Majoituksen terassi ja ovi sisälle!

Ubudista varasimme laivamatkan Gili saarille, ensimmäiseksi suuntasimme Trawangan saarelle. Gili saaria on yhteensä kolme: Air, Meno ja Trawangan. Trawangan saari on kaikista kehittynein ja vilkkain ja sieltä löytyy eniten majoitusvaihtoehtoja. Saarilta ei löydy moottoroituja ajoneuvoja ollenkaan, pelkästään hevoskärryjä ja myös koirat ovat kiellettyjä. Kissoja sen sijaan on sitäkin enemmän, mekin saatiin yksi pieni kamu terassilla istuessa. Illalla se jäi nukkumaan meidän terassille ja aamulla se vielä odotti siinä. Trawanganilla vietimme yhteensä neljä yötä ja sitten siirryimme Menolle, joka on kaikista saarista hiljaisin (nimi saattaa hämätä). :) Menolla yövyimme sitten seuraavat neljä yötä, paikka oli täydellinen paratiisisaari!! Sieltä ei olisi millään halunnut lähteä pois…

Eilen saavuimme sitten tänne Kutalle.  Emme ehkä olisi halunneet tulla tänne ollenkaan, mutta meidän lento lähtee huomenna tiistaina Kuala Lumpuriin ja lentokenttä on ihan tässä Kutan lähellä. Tunnelma täällä Kutalla on 100 prosenttisesti erilainen kuin Gileillä: turisteja, kaupustelijoita, melua, likaa… kaikkea muuta kuin ihanaa. Ja silti tämä paikka vetää turisteja puoleensa, sitä emme ymmärrä. Ensi kerralla sitten enemmän tunnelmia paratiisisaarelta sekä Kutalta!