Paratiisista shoppailujen kautta uuteen paratiisiin

Lupasin viime kirjoituksessa että kerron vielä lisää tunnelmia Gili saarilta, joten palataan ensimmäiseksi siihen hetkeen kun saavuimme Trawanganille. Aluksi lähdimme majoituksen metsästykseen ja kiersimme pääranta-alueen oikeastaan kokonaan ja katsoimme vaihtoehdot läpi ennen päätöksen tekemistä. Ihan rannan tuntumassa ei ollut majoitusta vaan kaikki sijaisivat rantakadun toisella puolella. Edullisimmat majoitukset olisivat löytyneet saaren keskemmältä alueelta, mutta siellä ilma ei tuntunut vaihtuvan yhtään, joten emme halunneet mennä sinne paahtumaan. Löysimme lopulta mukavan ja siistin majoituksen, josta oli myös lyhyt matka rannalle.

Riippumatto + karkkia + kirja = täydellinen rentoutuminen

Laiva saapuu Trawanganille

Ensimmäiset fiilikset Trawanganista olivat ehkä enemmän negatiivisia kuin positiivisia. Ihmisiä kuljeskeli kaduilla paljon, koko ranta-alue oli täynnä ravintoloita ja tunnelma oli meidän makuun liian turistipainotteista. Illalla meininki kuitenkin rauhoittui ja ympärillä ei ollut känniläisiä turisteja ja juhlimista, kuten ensitunnelmat antoivat ymmärtää. Joissakin ravintoloissa kylläkin soi musiikki ja ihmisiä oli illallakin liikenteessä, mutta tunnelma oli kuitenkin viihtyisää ja rentoa. Päivät kuluivatkin sitten biitsillä löhötessä ja rentoutuessa, yhtenä päivänä lähdimme päiväretkelle katsastamaan saaren muita rantoja ja päädyimme lopulta kävelemään koko saaren ympäri. Matkalla näimme useita kalliimpia resortteja ja monessa paikassa uusia hotelleja oltiin rakentamassa. Selkeästi turistimäärät ovat vuosi vuodelta kasvamaan päin. Iltaisin sataman lähellä olevalla aukealla myytiin kojuissa edullisia ruokia ja paikalle kerääntyi paljon etenkin paikallisia ihmisiä. Yleisesti ottaen kaikki ruoat mitä ehdimme saarella maistaa olivat hyviä, mutta useimmiten ehkä liian vähämausteisia meidän makuumme. Olemme nimittäin oppineet jo rakastamaan tulista ja mausteista ruokaa, joten Suomessakin pitää ensimmäiseksi ostaa chilit maustevarastoon. :)

Trawanganin biitsi

Ei autoja/mopoja vaan heppoja!

Saimme terassilla istuessa oman kamun, yksi pieni kissanpentu joka tuli aina päivisin siihen maukumaan. Annoimme vettä ja vähän keksinpaloja ja sitten se oli tyytyväinen. Yhtenä yönä se jäi meidän terassille nukkumaan ja aamulla herätessämme se istuskeli samassa paikassa edelleen. Alueella liikkui tosin paljon muitakin kissoja, joten kissanpennun ei tarvinnut yksin siellä asustaa.

 

Viihdyimme Trawanganilla neljä yötä ja siirryimme seuraavaksi viereiselle Meno-saarelle. Olimme kuulleet/lukeneet että saari on tosi hiljainen ja sieltä löytyy vain muutamia majoitusvaihtoehtoja. Olimme päättäneet että haluamme majoituksen mielellään ihan rannasta ja sellaisen johon saa ripustettua riippumaton. :)  Kiersimme kyselemässä eri vaihtoehtoja ja vihdoin löysimme täydellisen bungalowin merinäköalalla ja terassille sai laitettua riippumaton. Heti saavuttuamme saimme jälleen uudet kissakamut, jotka tulivat aina välillä käymään meidän terassilla uudestaan ja uudestaan. Nämä kaksi olivat kyllä vastustamattoman söpöjä! :) Päivisin suuntasimme heti aamupalan jälkeen omalle biitsille, jossa oli ihanan rauhallista. Kävimme myös snorklaamassa ja onnistuimme näkemään kilpikonnia! Ravintoloita ei ollut kuin majoitusten yhteydessä. Meidän oma ravintola oli tosi pieni ja usein ainakin iltaisin oikeastaan suljettu, joten kävimme sitten naapurimajoituksen luona syömässä. Sinne jouduimme suuntaamaan otsalampun valossa, sillä polulla ei ollut valaistusta. Mitään iltaelämää tms. ei Menolta tosiaan löydy ja meininki on enemmänkin hiljaisuutta meren rannalla muutaman oluen kera. Juuri sitä mitä me kaipasimmekin! Meidän terassilta pystyi lisäksi ihailemaan auringonlaskua ja saimme napattua ihania kuvia täydellisestä auringonlaskusta. :)

Gili Meno

Meidän majoituksen biitsi

Pikkukamut

Riippumatto viritetty!

Meidän mökki vasemmalla

Auringonlasku <3

Näkymä terassilta

Lounasaika

Auringonlasku-hyppy!

Maisemat aurinkotuolista

Pari huurteista :)

Neljä yötä Menolla tuntuivat hurahtavan hetkessä ja emme olisi millään halunneet lähteä sieltä pois. Täydellinen rentoutumispaikka todellakin! Sekä menomatka että paluumatka veneellä Gileille olivat kyllä mun kohdalla hurjimmat veneretket ikinä. Vene keikkui joka suuntaan tosi paljon ja osa matkustajista näytti tosi huonovointisilta. Onneksi mä olin ottanut matkapahoinvointilääkkeen varmuuden vuoksi, joten olotila pysyi suht hyvänä.

Meidän lento Denpasarista Kuala Lumpuriin lähti muutaman päivän kuluttua, joten siirryimme Menolta lentokentän lähelle Kutalle muutamaksi yöksi. Kutalta ei sitten olekaan paljoa kerrottavaa, sillä paikka oli täydellinen vastakohta Gili Menolle. Kauhea turistihärdelli lyhyesti sanottuna. Toinen päivä oltiin biitsillä ja toisena päivänä meidän pitikin jo kahden aikaan suunnata lentokentälle. Rannalla ei saanut ollut minuuttiakaan rauhassa ettei joku kaupustelija tullut tarjoamaan juomaa, jäätelöä, tatuointia, tupakkaa tai mitä ikinä ne keksivätkin. Ainoa hyvä puoli olivat aallot, joihin pystyi menemään surffaamaan. Jaakko innostuikin vuokraamaan laudan ja opettajan ja useamman tunnin se siellä aalloissa sitten viihtyikin. Myös surffaus alkoi vähitellen sujumaan ja Jaakko pääsi jo laudan päälle seisomaan useampaan kertaan! Kuta oli meidän viimeinen kohde Indonesiassa ja viimeisen illan kunniaksi päätimme mennä Hard Rock Cafe:en, jossa mä en ole koskaan ennen käynyt. Niille, jotka eivät tunne kyseistä ravintolaketjua, niin kyseiset ravintolat on sisustettu aidoilla rock tähtien omistamilla tavaroilla, joten kyseessä on maailman kallein ravintolaketju sisustuksen suhteen. Söimme kummatkin isokokoiset hamppariateriat ja joimme kannullisen olutta. Herkkua oli!

Kutan ranta

Jaakko ja surffiopettaja

Pysyy jo pystyssä!

Kutan pieniä ostoskujia

Seuraavana päivänä saavuimme sitten Kuala Lumpuriin ja törmäsimme lentokoneessa yhteen suomalaispariskuntaan, Inkaan ja Mikaan, joiden majoitus sattui olemaan melkein meidän majoituksen vieressä. Päätimme näin ollen ottaa kimppataksin lentokentältä keskustaan (lentoasemalta on noin 70 km Kuala Lumpuriin) joten pääsimme näin kätevimmin perille. Heti ensimmäiseksi huomasimme miten kehittynyttä kaikki oli. Autot ajoivat järjestäytyneesti omilla kaistoillaan ja näyttivät jopa vilkkua! Toista oli Indonesiassa! Perille päästyämme kaikkialla kaduilla oli yllättävän rauhallista, tuntui jotenkin tosi omituiselta. Meidän majoitus sijaitsi Chinatownin lähellä ja sielläkin kauppakojut ja ravintolat sulkivat ovensa 22 aikaan illalla. Kävimme iltaisin aina nelistään ruokailemassa ja nauttimassa muutamat oluet, yhtenä iltana suunnattiin ihan keskustassa olevalle suosituimmalle ruokakadulle ja sehän olikin ihan täynnä katuravintoloita ja ihmisiä. Siellä meininki tuntui jatkuvan myös kello 22 jälkeen. 

Meidän majoituksen viereinen katu

Katuravintola- katu

Ensimmäinen asia minkä ensimmäisenä kohtasimme Kuala Lumpurissa oli kuumuus. Kaupungissa oli todella KUUMA, varjossa päivisin varmasti lähemmäs 40 astetta. Kuala Lumpurissa meidän oli tarkoitus hoitaa reissun shoppailut, joten suuntasimme sitten heti ensimmäisenä päivänä ostoskeskukseen. Ilmastoituihin kauppoihin olikin kiva välillä paeta kaupungin kuumuutta. Kauppoja sieltä kaupungista löytyikin sitten ihan käsittämätön määrä, pelkästään keskustan tuntumassa oli ainakin viisi ostoskeskusta ja jokainen ostoskeskus oli varmaan viisi kerroksinen! Oikea shoppailuparatiisi! Ensimmäinen shoppailupäivä ei kuitenkaan ollut kovinkaan tehokas, sillä aika tuntui kuitenkin menevän enemmänkin ihmettelyyn ja kaupoissa vaeltamiseen. Suuntasimme siis myös seuraavina päivinä ostoksille ja lopulta onnistuin onneksi jotakin löytämään. :)

Kuala Lumpurin keskustaa

Käytiin taiwanilaisessa, namii! (kaikki yht. noin 5 euroa)

Kauppoja...

...ja lisää kauppoja

Yhtenä päivänä halusimme mennä käymään Petronasin torneissa mutta sinne päästyämme se olikin jo ehtinyt mennä kiinni. Kävelimme sitten Kuala Lumpur Towerin luokse, mikäli se olisi vielä auki ja sinne sitten pääsimme. Kyseinen torni on 421 metriä korkea ja se on yksi maailman korkeimmista rakennuksista. Näköalatasanne on 335 metrin korkeudessa. Korkein rakennus missä mä olen koskaan käynyt! Huimat näkymät avautuivat kaupungin ylle! 

Kuala Lumpur Tower

Viimeisenä päivänä menimme lintupuistoon kiertelemään. Kyseinen lintupuisto on maailman suurin vapaana lentävien lintujen lintupuisto. Puisto oli alueena iso, sieltä löytyi alueita joissa linnut saivat lennellä ihan vapaasti ja seassa oli myös erillisiä häkkejä tietyille linnuille. Pääsimme myös ruokkimaan strutseja! Hirmukokoisia lintuja ne kyllä ovat! Kiertely lintupuistossa tuntui ihanan rentouttavalta kaiken shoppailun jälkeen.

Lintupuisto

Flamingoja

Strutsin syöttämistä

Yksi asia mikä herätti meidän huomion on malesialaisten käyttäytyminen jonoissa; kaikki haluavat päästä ensimmäisenä. Esimerkiksi junaan mennessä ihmiset yrittivät tunkea sisään vaikka asemalla poisjäävät eivät olleet vielä edes ehtineet ulos junasta. Itsekin oli sitten pakko vain tunkea röyhkeästi, jotta mahtui junaan kyytiin. Kuala Lumpur kaupunkina osoittautui tosi viihtyisäksi paikaksi ja paljon jäi vielä näkemättä kaupungista. Sinne tekee kyllä mieli palata vielä uudestaan! Itse odotin että Kuala Lumpur muistuttaisi Bangkokia, mutta se osoittautuikin paljon mukavammaksi ja rauhallisemmaksi paikaksi. Vaikka Kuala Lumpurissakin oli elämää ja liikennettä ympärillä, niin meno ei ollut läheskään niin kaoottista kuin Bangkokissa.

Kuala Lumpurista nappasimme sitten bussin ja jatkoimme matkaa Tiomanin saarelle, josta tällä hetkellä kirjoittelen tätä blogia. Bussi oli hyvätasoinen ja istumatilaa oli kerrankin runsaasti. Malesiassa matkustaminen on muutenkin helpompaa ja miellyttävämpää kuin Indonesiassa. Bussimatka Mersingiin kesti noin viisi tuntia, josta jatkoimme laivalle Tiomanille. Tiomanilta löytyy useita rantavaihtoehtoja, jollakin rannoilla on vain muutamia majoituspaikkoja ja toisissa kymmenittäin. Päädyimme menemään Air Batang nimiselle rannalle, joka on etenkin reppureissaajien suosiossa. Olimme lukeneet, että sesonkiaika Tiomanilla alkaa kesäkuussa ja majoituspaikka olisi parempi varata etukäteen. Paikallisilla nimittäin on lomat juuri nyt menossa ja Tioman on suosittu paikallisten ihmisten lomakohde. Perille päästyämme huomasimmekin että useampi paikka oli täynnä, otimme ekaksi yöksi ensimmäisen vapaan vaihtoehdon. Aamulla heräsimme aikaisin ja kiersimme rannan kaikki majoitusvaihtoehdot läpi. Löysimme muutaman vapaan bungalowin ja päädyimme ottamaan niistä hienoimman ja mukavimman. Hinnaltaan tämä huone jossa nyt majailemme on kieltämättä meidän budjetin rajoilla, mutta halusimme merinäköalan ja terassin johon voi virittää riippumaton. Lisäksi rannan ainoa kunnon biitsi on juuri tässä meidän majoituksen luona ja huoneen hintaan sisältyy tosi täyttävä buffet aamupala. Loppupeleissä ei siis paha diili. :) 

Meidän viereinen biitsi Tiomanilla

Näkymät terassilta

Täällä Air Batangilla meno on tosi rauhallista, ei ole autoja ollenkaan, pelkästään muutamia mopoja. Ravintoloita ei ole kuin muutamia, joten valikoima ei ole runsasta. Useimmat majoitukset ovat tosi pelkistettyjä bungaloweja, luksushotelleja täältä ei löydy ollenkaan. Saaren keskellä on tiheää viidakkoa ja saaren korkein kohta on yli kilometrin, joten maisemat ovat mahtavat. Rannasta jos katsoo saaren keskelle päin, niin näkee vain korkeaa koskematonta viidakkoa. Siellä on myös paljon erilaisia eläimiä, mm. 20 eri käärmelajia, apinoita, liskoja yms.  Yöelämää täältä meidän rannalta on turha etsiä, oluelle voi tosin mennä rannalle istuskelemaan. Olut onkin täällä Tiomanin saarella hieman edullisempaa, sillä tämä on duty-free eli verovapaata aluetta.

Tarkoitus oli päästä viettämään reissun viimeiset päivät jossakin rentouttavassa paikassa ja tämä Tiomanin saari soveltuu siihen kyllä täydellisesti. Ollaan täällä ensi viikon torstaihin asti, sitten suunnataan bussilla Singaporeen, josta meillä on paluulento kotiin perjantaina. Kieltämättä kiva kyllä päästä kotiin ja Suomen kesän viettoon! :)  Vielä ei viitsi kuitenkaan ajatella liikaa arkeen paluuta, vaan pitää nauttia täysillä viimeisistä reissupäivistä. :)